Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yhtiö (3)

  1. (taloustiede, oikeustiede) yhden tai useamman henkilön taloudellisen edun hankkimiseksi muodostama toiminimellä varustettu yhteenliittymä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyht̪iø/
  • tavutus: yh‧ti‧ö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtiö yhtiöt
genetiivi yhtiön yhtiöiden
yhtiöitten
partitiivi yhtiötä yhtiöitä
akkusatiivi yhtiö;
yhtiön
yhtiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtiössä yhtiöissä
elatiivi yhtiöstä yhtiöistä
illatiivi yhtiöön yhtiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtiöllä yhtiöillä
ablatiivi yhtiöltä yhtiöiltä
allatiivi yhtiölle yhtiöille
muut sijamuodot
essiivi yhtiönä yhtiöinä
translatiivi yhtiöksi yhtiöiksi
abessiivi yhtiöttä yhtiöittä
instruktiivi yhtiöin
komitatiivi yhtiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhtiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1][2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

energiayhtiö, kaivosyhtiö, kartonkiyhtiö, kiinteistöyhtiö, kommandiittiyhtiö, kriisiyhtiö, käänneyhtiö, lihayhtiö, lähiyhtiö, metsäyhtiö, osakeyhtiö, peliyhtiö, pörssiyhtiö, rahastoyhtiö, selluyhtiö, taloyhtiö, teleyhtiö, teräsyhtiö, vakuutusyhtiö, varainhoitoyhtiö, verkkoyhtiö, vesiyhtiö, yhtiöjärjestys, yhtiökokous, yhtiökumppani, yhtiökumppanuus, yhtiölaina, yhtiömies, yhtiömuoto, yhtiörakenne, yhtiövastike, yhtiövalta

Yläkäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, yhtiömies, yhtiömuoto

Aiheesta muualla muokkaa

  • yhtiö Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 86 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.