Substantiivi

muokkaa

yhtiö (3)

  1. (taloustiede, oikeustiede) yhden tai useamman henkilön taloudellisen edun hankkimiseksi muodostama toiminimellä varustettu yhteenliittymä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyht̪iø/
  • tavutus: yh‧ti‧ö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtiö yhtiöt
genetiivi yhtiön yhtiöiden
yhtiöitten
partitiivi yhtiötä yhtiöitä
akkusatiivi yhtiö;
yhtiön
yhtiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtiössä yhtiöissä
elatiivi yhtiöstä yhtiöistä
illatiivi yhtiöön yhtiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtiöllä yhtiöillä
ablatiivi yhtiöltä yhtiöiltä
allatiivi yhtiölle yhtiöille
muut sijamuodot
essiivi yhtiönä yhtiöinä
translatiivi yhtiöksi yhtiöiksi
abessiivi yhtiöttä yhtiöittä
instruktiivi yhtiöin
komitatiivi yhtiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhtiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1][2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

energiayhtiö, kaivosyhtiö, kartonkiyhtiö, kiinteistöyhtiö, kommandiittiyhtiö, kriisiyhtiö, käänneyhtiö, lihayhtiö, lähiyhtiö, metsäyhtiö, osakeyhtiö, peliyhtiö, pörssiyhtiö, rahastoyhtiö, selluyhtiö, taloyhtiö, teleyhtiö, teräsyhtiö, vakuutusyhtiö, varainhoitoyhtiö, verkkoyhtiö, vesiyhtiö, yhtiöjärjestys, yhtiökokous, yhtiökumppani, yhtiökumppanuus, yhtiölaina, yhtiömies, yhtiömuoto, yhtiörakenne, yhtiövastike, yhtiövalta

Yläkäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, yhtiömies, yhtiömuoto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • yhtiö Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 86 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.