yhyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayhyttäminen (38)
- teonnimi verbistä yhyttää
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhyttäminen | yhyttämiset |
| genetiivi | yhyttämisen | yhyttämisten yhyttämisien |
| partitiivi | yhyttämistä | yhyttämisiä |
| akkusatiivi | yhyttäminen; yhyttämisen |
yhyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhyttämisessä | yhyttämisissä |
| elatiivi | yhyttämisestä | yhyttämisistä |
| illatiivi | yhyttämiseen | yhyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhyttämisellä | yhyttämisillä |
| ablatiivi | yhyttämiseltä | yhyttämisiltä |
| allatiivi | yhyttämiselle | yhyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhyttämisenä (yhyttämisnä) |
yhyttämisinä |
| translatiivi | yhyttämiseksi | yhyttämisiksi |
| abessiivi | yhyttämisettä | yhyttämisittä |
| instruktiivi | – | yhyttämisin |
| komitatiivi | – | yhyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yhyttämis- | |