Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksikotisuus (40)

  1. se, että on yksikotinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyksiˌkot̪isuːs/
  • tavutus: yk‧si‧ko‧ti‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksikotisuus yksikotisuudet
genetiivi yksikotisuuden yksikotisuuksien
partitiivi yksikotisuutta yksikotisuuksia
akkusatiivi yksikotisuus;
yksikotisuuden
yksikotisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksikotisuudessa yksikotisuuksissa
elatiivi yksikotisuudesta yksikotisuuksista
illatiivi yksikotisuuteen yksikotisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksikotisuudella yksikotisuuksilla
ablatiivi yksikotisuudelta yksikotisuuksilta
allatiivi yksikotisuudelle yksikotisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yksikotisuutena yksikotisuuksina
translatiivi yksikotisuudeksi yksikotisuuksiksi
abessiivi yksikotisuudetta yksikotisuuksitta
instruktiivi yksikotisuuksin
komitatiivi yksikotisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksikotisuude-
vahva vartalo yksikotisuute-
konsonantti-
vartalo
yksikotisuut-

Etymologia muokkaa

sanan yksikotinen vartalosta yksikotis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa