yksikotisuus

Suomi

Substantiivi

yksikotisuus (40)

se, että on yksikotinen

Ääntäminen

IPA: /ˈyksiˌkot̪isuːs/
tavutus: yk‧si‧ko‧ti‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yksikotisuus	yksikotisuudet
genetiivi	yksikotisuuden	yksikotisuuksien
partitiivi	yksikotisuutta	yksikotisuuksia
akkusatiivi	yksikotisuus; yksikotisuuden	yksikotisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	yksikotisuudessa	yksikotisuuksissa
elatiivi	yksikotisuudesta	yksikotisuuksista
illatiivi	yksikotisuuteen	yksikotisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yksikotisuudella	yksikotisuuksilla
ablatiivi	yksikotisuudelta	yksikotisuuksilta
allatiivi	yksikotisuudelle	yksikotisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	yksikotisuutena	yksikotisuuksina
translatiivi	yksikotisuudeksi	yksikotisuuksiksi
abessiivi	yksikotisuudetta	yksikotisuuksitta
instruktiivi	–	yksikotisuuksin
komitatiivi	–	yksikotisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	yksikotisuude-
vahva vartalo	yksikotisuute-
konsonantti- vartalo	yksikotisuut-

Etymologia

sanan yksikotinen vartalosta yksikotis- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on yksikotinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

yksikotisuus Kielitoimiston sanakirjassa
yksikotisuus Tieteen termipankissa