yksilöinti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈyksiˌløi̯nt̪i/
- tavutus: yk‧si‧löin‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yksilöinti | yksilöinnit |
genetiivi | yksilöinnin | yksilöintien (yksilöintein) |
partitiivi | yksilöintiä | yksilöintejä |
akkusatiivi | yksilöinti; yksilöinnin |
yksilöinnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yksilöinnissä | yksilöinneissä |
elatiivi | yksilöinnistä | yksilöinneistä |
illatiivi | yksilöintiin | yksilöinteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yksilöinnillä | yksilöinneillä |
ablatiivi | yksilöinniltä | yksilöinneiltä |
allatiivi | yksilöinnille | yksilöinneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yksilöintinä | yksilöinteinä |
translatiivi | yksilöinniksi | yksilöinneiksi |
abessiivi | yksilöinnittä | yksilöinneittä |
instruktiivi | – | yksilöinnein |
komitatiivi | – | yksilöinteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | yksilöinni- | |
vahva vartalo | yksilöinti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. yksilöiminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- yksilöinti Kielitoimiston sanakirjassa