Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksinvaltaisuus (40)

  1. se, että on yksinvaltainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksinvaltaisuus yksinvaltaisuudet
genetiivi yksinvaltaisuuden yksinvaltaisuuksien
partitiivi yksinvaltaisuutta yksinvaltaisuuksia
akkusatiivi yksinvaltaisuus;
yksinvaltaisuuden
yksinvaltaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksinvaltaisuudessa yksinvaltaisuuksissa
elatiivi yksinvaltaisuudesta yksinvaltaisuuksista
illatiivi yksinvaltaisuuteen yksinvaltaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksinvaltaisuudella yksinvaltaisuuksilla
ablatiivi yksinvaltaisuudelta yksinvaltaisuuksilta
allatiivi yksinvaltaisuudelle yksinvaltaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yksinvaltaisuutena yksinvaltaisuuksina
translatiivi yksinvaltaisuudeksi yksinvaltaisuuksiksi
abessiivi yksinvaltaisuudetta yksinvaltaisuuksitta
instruktiivi yksinvaltaisuuksin
komitatiivi yksinvaltaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksinvaltaisuude-
vahva vartalo yksinvaltaisuute-
konsonantti-
vartalo
yksinvaltaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan yksinvaltainen vartalosta yksinvaltais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa