Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksiselitteisyys (40)

  1. se, että on yksiselitteinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksiselitteisyys yksiselitteisyydet
genetiivi yksiselitteisyyden yksiselitteisyyksien
partitiivi yksiselitteisyyttä yksiselitteisyyksiä
akkusatiivi yksiselitteisyys;
yksiselitteisyyden
yksiselitteisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksiselitteisyydessä yksiselitteisyyksissä
elatiivi yksiselitteisyydestä yksiselitteisyyksistä
illatiivi yksiselitteisyyteen yksiselitteisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksiselitteisyydellä yksiselitteisyyksillä
ablatiivi yksiselitteisyydeltä yksiselitteisyyksiltä
allatiivi yksiselitteisyydelle yksiselitteisyyksille
muut sijamuodot
essiivi yksiselitteisyytenä yksiselitteisyyksinä
translatiivi yksiselitteisyydeksi yksiselitteisyyksiksi
abessiivi yksiselitteisyydettä yksiselitteisyyksittä
instruktiivi yksiselitteisyyksin
komitatiivi yksiselitteisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksiselitteisyyde-
vahva vartalo yksiselitteisyyte-
konsonantti-
vartalo
yksiselitteisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan yksiselitteinen vartalosta yksiselitteis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa