yksitotisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayksitotisuus (40)
- se, että on yksitotinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈyksiˌt̪ot̪isuːs/
- tavutus: yk‧si‧to‧ti‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksitotisuus | yksitotisuudet |
| genetiivi | yksitotisuuden | yksitotisuuksien |
| partitiivi | yksitotisuutta | yksitotisuuksia |
| akkusatiivi | yksitotisuus; yksitotisuuden |
yksitotisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksitotisuudessa | yksitotisuuksissa |
| elatiivi | yksitotisuudesta | yksitotisuuksista |
| illatiivi | yksitotisuuteen | yksitotisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksitotisuudella | yksitotisuuksilla |
| ablatiivi | yksitotisuudelta | yksitotisuuksilta |
| allatiivi | yksitotisuudelle | yksitotisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksitotisuutena | yksitotisuuksina |
| translatiivi | yksitotisuudeksi | yksitotisuuksiksi |
| abessiivi | yksitotisuudetta | yksitotisuuksitta |
| instruktiivi | – | yksitotisuuksin |
| komitatiivi | – | yksitotisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksitotisuude- | |
| vahva vartalo | yksitotisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yksitotisuut- | |
Etymologia
muokkaasanan yksitotinen vartalosta yksitotis- ja suffiksista -uus; kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa yxtotisus)[1]
Käännökset
muokkaa1. se, että on yksitotinen
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- yksitotisuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.