Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksittäisyys (40)

  1. se, että on yksittäinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyksit̪ˌt̪æi̯syːs/
  • tavutus: yk‧sit‧täi‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksittäisyys yksittäisyydet
genetiivi yksittäisyyden yksittäisyyksien
partitiivi yksittäisyyttä yksittäisyyksiä
akkusatiivi yksittäisyys;
yksittäisyyden
yksittäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksittäisyydessä yksittäisyyksissä
elatiivi yksittäisyydestä yksittäisyyksistä
illatiivi yksittäisyyteen yksittäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksittäisyydellä yksittäisyyksillä
ablatiivi yksittäisyydeltä yksittäisyyksiltä
allatiivi yksittäisyydelle yksittäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi yksittäisyytenä yksittäisyyksinä
translatiivi yksittäisyydeksi yksittäisyyksiksi
abessiivi yksittäisyydettä yksittäisyyksittä
instruktiivi yksittäisyyksin
komitatiivi yksittäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksittäisyyde-
vahva vartalo yksittäisyyte-
konsonantti-
vartalo
yksittäisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan yksittäinen vartalosta yksittäis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa