yksituumaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayksituumaisuus (40)
- se, että on yksituumainen; yksimielisyys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yksituumaisuus | yksituumaisuudet |
genetiivi | yksituumaisuuden | yksituumaisuuksien |
partitiivi | yksituumaisuutta | yksituumaisuuksia |
akkusatiivi | yksituumaisuus; yksituumaisuuden |
yksituumaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yksituumaisuudessa | yksituumaisuuksissa |
elatiivi | yksituumaisuudesta | yksituumaisuuksista |
illatiivi | yksituumaisuuteen | yksituumaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yksituumaisuudella | yksituumaisuuksilla |
ablatiivi | yksituumaisuudelta | yksituumaisuuksilta |
allatiivi | yksituumaisuudelle | yksituumaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yksituumaisuutena | yksituumaisuuksina |
translatiivi | yksituumaisuudeksi | yksituumaisuuksiksi |
abessiivi | yksituumaisuudetta | yksituumaisuuksitta |
instruktiivi | – | yksituumaisuuksin |
komitatiivi | – | yksituumaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | yksituumaisuude- | |
vahva vartalo | yksituumaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
yksituumaisuut- |
Etymologia
muokkaasanan yksituumainen vartalosta yksituumais- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on yksituumainen; yksimielisyys
Ks. yksimielisyys |
Aiheesta muualla
muokkaa- yksituumaisuus Kielitoimiston sanakirjassa