Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksiviivaisuus (40)

  1. se, että on yksiviivainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksiviivaisuus yksiviivaisuudet
genetiivi yksiviivaisuuden yksiviivaisuuksien
partitiivi yksiviivaisuutta yksiviivaisuuksia
akkusatiivi yksiviivaisuus;
yksiviivaisuuden
yksiviivaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksiviivaisuudessa yksiviivaisuuksissa
elatiivi yksiviivaisuudesta yksiviivaisuuksista
illatiivi yksiviivaisuuteen yksiviivaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksiviivaisuudella yksiviivaisuuksilla
ablatiivi yksiviivaisuudelta yksiviivaisuuksilta
allatiivi yksiviivaisuudelle yksiviivaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yksiviivaisuutena yksiviivaisuuksina
translatiivi yksiviivaisuudeksi yksiviivaisuuksiksi
abessiivi yksiviivaisuudetta yksiviivaisuuksitta
instruktiivi yksiviivaisuuksin
komitatiivi yksiviivaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksiviivaisuude-
vahva vartalo yksiviivaisuute-
konsonantti-
vartalo
yksiviivaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan yksiviivainen vartalosta yksiviivais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa