yleistyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayleistyminen (38)
- teonnimi verbistä yleistyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yleistyminen | yleistymiset |
genetiivi | yleistymisen | yleistymisten yleistymisien |
partitiivi | yleistymistä | yleistymisiä |
akkusatiivi | yleistyminen; yleistymisen |
yleistymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yleistymisessä | yleistymisissä |
elatiivi | yleistymisestä | yleistymisistä |
illatiivi | yleistymiseen | yleistymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yleistymisellä | yleistymisillä |
ablatiivi | yleistymiseltä | yleistymisiltä |
allatiivi | yleistymiselle | yleistymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yleistymisenä (yleistymisnä) |
yleistymisinä |
translatiivi | yleistymiseksi | yleistymisiksi |
abessiivi | yleistymisettä | yleistymisittä |
instruktiivi | – | yleistymisin |
komitatiivi | – | yleistymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yleistymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
yleistymis- |