Substantiivi

muokkaa

ylhäisö (2)

  1. yhteiskunnallisen hierarkian yläpään muodostava väestö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈylhæi̯sø/
  • tavutus: yl‧häi‧sö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylhäisö ylhäisöt
genetiivi ylhäisön ylhäisöjen
ylhäisöiden
ylhäisöitten
partitiivi ylhäisöä ylhäisöitä
ylhäisöjä
akkusatiivi ylhäisö;
ylhäisön
ylhäisöt
sisäpaikallissijat
inessiivi ylhäisössä ylhäisöissä
elatiivi ylhäisöstä ylhäisöistä
illatiivi ylhäisöön ylhäisöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylhäisöllä ylhäisöillä
ablatiivi ylhäisöltä ylhäisöiltä
allatiivi ylhäisölle ylhäisöille
muut sijamuodot
essiivi ylhäisönä ylhäisöinä
translatiivi ylhäisöksi ylhäisöiksi
abessiivi ylhäisöttä ylhäisöittä
instruktiivi ylhäisöin
komitatiivi ylhäisöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ylhäisö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

nomini ylhäinen + johdin

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa