Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yliolkaisuus (40)

  1. se, että on yliolkainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyliˌolkɑi̯suːs/
  • tavutus: y‧li‧ol‧kai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yliolkaisuus yliolkaisuudet
genetiivi yliolkaisuuden yliolkaisuuksien
partitiivi yliolkaisuutta yliolkaisuuksia
akkusatiivi yliolkaisuus;
yliolkaisuuden
yliolkaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yliolkaisuudessa yliolkaisuuksissa
elatiivi yliolkaisuudesta yliolkaisuuksista
illatiivi yliolkaisuuteen yliolkaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yliolkaisuudella yliolkaisuuksilla
ablatiivi yliolkaisuudelta yliolkaisuuksilta
allatiivi yliolkaisuudelle yliolkaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yliolkaisuutena yliolkaisuuksina
translatiivi yliolkaisuudeksi yliolkaisuuksiksi
abessiivi yliolkaisuudetta yliolkaisuuksitta
instruktiivi yliolkaisuuksin
komitatiivi yliolkaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yliolkaisuude-
vahva vartalo yliolkaisuute-
konsonantti-
vartalo
yliolkaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan yliolkainen vartalosta yliolkais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa