yliviivaaminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
yliviivaaminen (38)
- teonnimi verbistä yliviivata
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yliviivaaminen | yliviivaamiset |
genetiivi | yliviivaamisen | yliviivaamisten yliviivaamisien |
partitiivi | yliviivaamista | yliviivaamisia |
akkusatiivi | yliviivaaminen; yliviivaamisen |
yliviivaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yliviivaamisessa | yliviivaamisissa |
elatiivi | yliviivaamisesta | yliviivaamisista |
illatiivi | yliviivaamiseen | yliviivaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yliviivaamisella | yliviivaamisilla |
ablatiivi | yliviivaamiselta | yliviivaamisilta |
allatiivi | yliviivaamiselle | yliviivaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yliviivaamisena (yliviivaamisna) |
yliviivaamisina |
translatiivi | yliviivaamiseksi | yliviivaamisiksi |
abessiivi | yliviivaamisetta | yliviivaamisitta |
instruktiivi | – | yliviivaamisin |
komitatiivi | – | yliviivaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yliviivaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
yliviivaamis- |