yllättyneisyys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayllättyneisyys (40)
- se, että on yllättynyt
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yllättyneisyys | yllättyneisyydet |
genetiivi | yllättyneisyyden | yllättyneisyyksien |
partitiivi | yllättyneisyyttä | yllättyneisyyksiä |
akkusatiivi | yllättyneisyys; yllättyneisyyden |
yllättyneisyydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yllättyneisyydessä | yllättyneisyyksissä |
elatiivi | yllättyneisyydestä | yllättyneisyyksistä |
illatiivi | yllättyneisyyteen | yllättyneisyyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yllättyneisyydellä | yllättyneisyyksillä |
ablatiivi | yllättyneisyydeltä | yllättyneisyyksiltä |
allatiivi | yllättyneisyydelle | yllättyneisyyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yllättyneisyytenä | yllättyneisyyksinä |
translatiivi | yllättyneisyydeksi | yllättyneisyyksiksi |
abessiivi | yllättyneisyydettä | yllättyneisyyksittä |
instruktiivi | – | yllättyneisyyksin |
komitatiivi | – | yllättyneisyyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | yllättyneisyyde- | |
vahva vartalo | yllättyneisyyte- | |
konsonantti- vartalo |
yllättyneisyyt- |