SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ylpeys (40)[1]

  1. se, että on ylpeä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈylpeys/ tai /ˈylpey̯s/
  • tavutus: yl‧pe‧ys / yl‧peys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylpeys ylpeydet
genetiivi ylpeyden ylpeyksien
partitiivi ylpeyttä ylpeyksiä
akkusatiivi ylpeys;
ylpeyden
ylpeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ylpeydessä ylpeyksissä
elatiivi ylpeydestä ylpeyksistä
illatiivi ylpeyteen ylpeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylpeydellä ylpeyksillä
ablatiivi ylpeydeltä ylpeyksiltä
allatiivi ylpeydelle ylpeyksille
muut sijamuodot
essiivi ylpeytenä ylpeyksinä
translatiivi ylpeydeksi ylpeyksiksi
abessiivi ylpeydettä ylpeyksittä
instruktiivi ylpeyksin
komitatiivi ylpeyksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan ylpeä vartalosta ylpe- ja suffiksista -ys

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ammattiylpeys, rotuylpeys, sukuylpeys

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ylpeys Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40