äänisyys

Suomi

Substantiivi

äänisyys (40)

se, että on ääninen

Ääntäminen

IPA: /ˈæːnisyːs/
tavutus: ää‧ni‧syys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	äänisyys	äänisyydet
genetiivi	äänisyyden	äänisyyksien
partitiivi	äänisyyttä	äänisyyksiä
akkusatiivi	äänisyys; äänisyyden	äänisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	äänisyydessä	äänisyyksissä
elatiivi	äänisyydestä	äänisyyksistä
illatiivi	äänisyyteen	äänisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	äänisyydellä	äänisyyksillä
ablatiivi	äänisyydeltä	äänisyyksiltä
allatiivi	äänisyydelle	äänisyyksille
muut sijamuodot
essiivi	äänisyytenä	äänisyyksinä
translatiivi	äänisyydeksi	äänisyyksiksi
abessiivi	äänisyydettä	äänisyyksittä
instruktiivi	–	äänisyyksin
komitatiivi	–	äänisyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	äänisyyde-
vahva vartalo	äänisyyte-
konsonantti- vartalo	äänisyyt-

Etymologia

sanan ääninen vartalosta äänis- ja suffiksista -yys

Käännökset

1. se, että on ääninen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

äänisyys Kielitoimiston sanakirjassa