Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

äimä (10)

  1. (vanhahtava) iso särmikäs neula nahan ompelua varten

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈæi̯mæ/
  • tavutus: äi‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äimä äimät
genetiivi äimän äimien
(äimäin)
partitiivi äimää äimiä
akkusatiivi äimä;
äimän
äimät
sisäpaikallissijat
inessiivi äimässä äimissä
elatiivi äimästä äimistä
illatiivi äimään äimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äimällä äimillä
ablatiivi äimältä äimiltä
allatiivi äimälle äimille
muut sijamuodot
essiivi äimänä äiminä
translatiivi äimäksi äimiksi
abessiivi äimättä äimittä
instruktiivi äimin
komitatiivi äimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo äimä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

äimäneula, äimäruoho, äimänkäki

Idiomit muokkaa

  • olla äimän käkenä; olla äimänä; mennä äimäksi – olla ällistynyt, hölmistynyt

Aiheesta muualla muokkaa

  • äimä Kielitoimiston sanakirjassa
  • äimä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa