šinto
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
šinto (1)
- japanilainen, alkuperäisuskontojen ja buddhalaisuuden vaikutuksista syntynyt panteistinen uskonto, Japanin kansallisuskonto
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʃint̪o/
- tavutus: šin‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | šinto | – |
| genetiivi | šinton | – |
| partitiivi | šintoa | – |
| akkusatiivi | šinto; šinton |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | šintossa | – |
| elatiivi | šintosta | – |
| illatiivi | šintoon | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | šintolla | – |
| ablatiivi | šintolta | – |
| allatiivi | šintolle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | šintona | – |
| translatiivi | šintoksi | – |
| abessiivi | šintotta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | šintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | šinto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- alun perin japanin 神道 (jumalten tie, lausunta keskiajan kiinasta)
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: šintolainen
- substantiivit: šintolaisuus
Aiheesta muualla muokkaa
- šinto Kielitoimiston sanakirjassa