šintolaisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
šintolaisuus (40)
- šinto, Japanin kansallisuskonto; šintouskonnon seuraaminen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | šintolaisuus | – |
| genetiivi | šintolaisuuden | – |
| partitiivi | šintolaisuutta | – |
| akkusatiivi | šintolaisuus; šintolaisuuden |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | šintolaisuudessa | – |
| elatiivi | šintolaisuudesta | – |
| illatiivi | šintolaisuuteen | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | šintolaisuudella | – |
| ablatiivi | šintolaisuudelta | – |
| allatiivi | šintolaisuudelle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | šintolaisuutena | – |
| translatiivi | šintolaisuudeksi | – |
| abessiivi | šintolaisuudetta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | šintolaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | šintolaisuude- | |
| vahva vartalo | šintolaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
šintolaisuut- | |
Etymologia muokkaa
- sanan šintolainen vartalosta šintolais- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. šintouskonnon seuraaminen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- šintolaisuus Kielitoimiston sanakirjassa