-monistoisuus
 |
Substantiivi
muokkaa-monistoisuus (40)
- (matematiikka) (yhdyssanan loppuosana) sellaisten arvojen lukumäärä, joilla annettu tila pysyy voimassa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmonist̪oi̯suːs/
- tavutus: mo‧nis‧toi‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | -monistoisuus | -monistoisuudet |
| genetiivi | -monistoisuuden | -monistoisuuksien |
| partitiivi | -monistoisuutta | -monistoisuuksia |
| akkusatiivi | -monistoisuus; -monistoisuuden |
-monistoisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | -monistoisuudessa | -monistoisuuksissa |
| elatiivi | -monistoisuudesta | -monistoisuuksista |
| illatiivi | -monistoisuuteen | -monistoisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | -monistoisuudella | -monistoisuuksilla |
| ablatiivi | -monistoisuudelta | -monistoisuuksilta |
| allatiivi | -monistoisuudelle | -monistoisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | -monistoisuutena | -monistoisuuksina |
| translatiivi | -monistoisuudeksi | -monistoisuuksiksi |
| abessiivi | -monistoisuudetta | -monistoisuuksitta |
| instruktiivi | – | -monistoisuuksin |
| komitatiivi | – | -monistoisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | -monistoisuude- | |
| vahva vartalo | -monistoisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
-monistoisuut- | |
Etymologia
muokkaa- sanan -monistoinen vartalosta -monistois- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. annettuun tilaan sopivien arvojen lukumäärä
|