monistoisuus
 |
Substantiivi
muokkaamonistoisuus (40)
- (matematiikka) se, että on monistoinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmonisˌt̪oi̯suːs/
- tavutus: mo‧nis‧toi‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monistoisuus | monistoisuudet |
| genetiivi | monistoisuuden | monistoisuuksien |
| partitiivi | monistoisuutta | monistoisuuksia |
| akkusatiivi | monistoisuus; monistoisuuden |
monistoisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monistoisuudessa | monistoisuuksissa |
| elatiivi | monistoisuudesta | monistoisuuksista |
| illatiivi | monistoisuuteen | monistoisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monistoisuudella | monistoisuuksilla |
| ablatiivi | monistoisuudelta | monistoisuuksilta |
| allatiivi | monistoisuudelle | monistoisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monistoisuutena | monistoisuuksina |
| translatiivi | monistoisuudeksi | monistoisuuksiksi |
| abessiivi | monistoisuudetta | monistoisuuksitta |
| instruktiivi | – | monistoisuuksin |
| komitatiivi | – | monistoisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | monistoisuude- | |
| vahva vartalo | monistoisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
monistoisuut- | |
Etymologia
muokkaa- sanan monistoinen vartalosta monistois- ja suffiksista -uus