Henrik
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Henrik (5)
- miehen etunimi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Henrik | Henrikit |
| genetiivi | Henrikin | Henrikien (Henrikein) |
| partitiivi | Henrikiä | Henrikejä |
| akkusatiivi | Henrik; Henrikin |
Henrikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Henrikissä | Henrikeissä |
| elatiivi | Henrikistä | Henrikeistä |
| illatiivi | Henrikiin | Henrikeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Henrikillä | Henrikeillä |
| ablatiivi | Henrikiltä | Henrikeiltä |
| allatiivi | Henrikille | Henrikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Henrikinä | Henrikeinä |
| translatiivi | Henrikiksi | Henrikeiksi |
| abessiivi | Henrikittä | Henrikeittä |
| instruktiivi | – | Henrikein |
| komitatiivi | – | Henrikeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Henriki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
muinaissaksalaisesta nimestä Haimrich, jonka osat ovat mahdollisesti merkinneet 'koti, talo' ja 'mahtava'[1]
Käännökset muokkaa
etunimi (historiallisten henkilöiden, varsinkin hallitsijoiden, nimenä)
Liittyvät sanat muokkaa
Ruotsi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Henrik
- miehen etunimi
Unkari muokkaa
Erisnimi muokkaa
Henrik
Viitteet muokkaa
- ↑ Vilkuna, Kustaa; Mikkonen, Pirjo (toim.). Etunimet. Otava. Helsinki. 2011. ISBN 978-951-1-26259-6