Heikki
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaa- miehen etunimi
- suomalainen sukunimi
- Heikin päivä, 19.1.
- Heikkinä kääntää karhu kylkensä. (sananlasku)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Heikki | Heikit |
| genetiivi | Heikin | Heikkien (Heikkein) |
| partitiivi | Heikkiä | Heikkejä |
| akkusatiivi | Heikki; Heikin |
Heikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Heikissä | Heikeissä |
| elatiivi | Heikistä | Heikeistä |
| illatiivi | Heikkiin | Heikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Heikillä | Heikeillä |
| ablatiivi | Heikiltä | Heikeiltä |
| allatiivi | Heikille | Heikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Heikkinä | Heikkeinä |
| translatiivi | Heikiksi | Heikeiksi |
| abessiivi | Heikittä | Heikeittä |
| instruktiivi | – | Heikein |
| komitatiivi | – | Heikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | Heiki- | |
| vahva vartalo | Heikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaHeikki on kansainvälisen Henrik-nimen yleisin suomalainen vastine, ja pohjautuu sen alasaksalaisiin muotoihin (Heinrich, Heinicke, Heine).[1]
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaaYhdyssanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Vilkuna, Kustaa: Etunimet. toimittanut Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-26259-6.