Katariina
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaaKatariina (9)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Katariina | Katariinat |
| genetiivi | Katariinan | Katariinojen (Katariinain) |
| partitiivi | Katariinaa | Katariinoja |
| akkusatiivi | Katariina; Katariinan |
Katariinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Katariinassa | Katariinoissa |
| elatiivi | Katariinasta | Katariinoista |
| illatiivi | Katariinaan | Katariinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Katariinalla | Katariinoilla |
| ablatiivi | Katariinalta | Katariinoilta |
| allatiivi | Katariinalle | Katariinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Katariinana | Katariinoina |
| translatiivi | Katariinaksi | Katariinoiksi |
| abessiivi | Katariinatta | Katariinoitta |
| instruktiivi | – | Katariinoin |
| komitatiivi | – | Katariinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Katariina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaakreikkalaisesta nimestä Aikatherinee 'alati puhdas'. Nimi mainitaan ensimmäisen kerran suomalaisissa lähteissä vuonna 1281[1]
Käännökset
muokkaaetunimi (historiallisten henkilöiden, varsinkin hallitsijoiden, nimenä)
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Vilkuna, Kustaa; Mikkonen, Pirjo (toim.). Etunimet. Otava. Helsinki. 2011. ISBN 978-951-1-26259-6