Matti
 |
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaa- miehen etunimi
- suomalainen sukunimi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Matti | Matit |
| genetiivi | Matin | Mattien (Mattein) |
| partitiivi | Mattia | Matteja |
| akkusatiivi | Matti; Matin |
Matit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Matissa | Mateissa |
| elatiivi | Matista | Mateista |
| illatiivi | Mattiin | Matteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Matilla | Mateilla |
| ablatiivi | Matilta | Mateilta |
| allatiivi | Matille | Mateille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Mattina | Matteina |
| translatiivi | Matiksi | Mateiksi |
| abessiivi | Matitta | Mateitta |
| instruktiivi | – | Matein |
| komitatiivi | – | Matteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | Mati- | |
| vahva vartalo | Matti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKansanomainen muoto Matias, Mattias, Matthias -nimestä, joka on peräisin heprean nimestä Mattitja ’Jumalan lahja’.[1]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- Matti kukkarossa – rahat lopussa.
Viitteet
muokkaa- ↑ Vilkuna, Kustaa: Etunimet. toimittanut Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-26259-6.