Mekka

Katso myös: mekka

Suomi

Mekka

Erisnimi

Mekka (9)

1. kaupunki Saudi-Arabiassa, islamin pyhä kaupunki jonne päin kääntyneinä muslimit rukoilevat

   vaeltaa Mekkaan ja rukoilla Kaabassa

2. (kuvaannollisesti) ks. mekka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	Mekka	–
genetiivi	Mekan	–
partitiivi	Mekkaa	–
akkusatiivi	Mekka; Mekan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	Mekassa	–
elatiivi	Mekasta	–
illatiivi	Mekkaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	Mekalla	–
ablatiivi	Mekalta	–
allatiivi	Mekalle	–
muut sijamuodot
essiivi	Mekkana	–
translatiivi	Mekaksi	–
abessiivi	Mekatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	Mekkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	Meka-
vahva vartalo	Mekka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kaupunki Saudi-Arabiassa

arabia: مكة englanti: Mecca espanja: La Meca puola: Mekka ranska: La Mecque

saksa: Mekka n. tšekki: Mekka turkki: Mekke unkari: Mekka venäjä: Мекка f.