Katso myös: Mekka

Substantiivi

muokkaa

mekka (9)

  1. (kuvaannollisesti, usein sanan oikea kanssa) jollekin asialle tai ryhmälle ihanteellinen paikka; paratiisi, luvattu maa
    muodin mekka
    Punkaharju on oikea maastopyöräilijän mekka.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mekka mekkat
genetiivi mekkan mekkojen
(mekkain)
partitiivi mekkaa mekkoja
akkusatiivi mekka;
mekkan
mekkat
sisäpaikallissijat
inessiivi mekkassa mekkoissa
elatiivi mekkasta mekkoista
illatiivi mekkaan mekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mekkalla mekkoilla
ablatiivi mekkalta mekkoilta
allatiivi mekkalle mekkoille
muut sijamuodot
essiivi mekkana mekkoina
translatiivi mekkaksi mekkoiksi
abessiivi mekkatta mekkoitta
instruktiivi mekkoin
komitatiivi mekkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mekka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa