manu
Katso myös: Manu |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanu (1)
- (televisio) studiojärjestäjä
- (vanhentunut) mestari, ammattimies
- Se kuuluu kun Manulle iltanen (sananlasku, Kuusamo)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑnu/
- tavutus: ma‧nu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | manu | manut |
genetiivi | manun | manujen |
partitiivi | manua | manuja |
akkusatiivi | manu; manun |
manut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | manussa | manuissa |
elatiivi | manusta | manuista |
illatiivi | manuun | manuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | manulla | manuilla |
ablatiivi | manulta | manuilta |
allatiivi | manulle | manuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | manuna | manuina |
translatiivi | manuksi | manuiksi |
abessiivi | manutta | manuitta |
instruktiivi | – | manuin |
komitatiivi | – | manuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | manu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- manu Kielitoimiston sanakirjassa
Anuta
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanu
Kapingamarangi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanu
Kroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta mana
Latina
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanū
- (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta manus