aaloe

Suomi

Substantiivi

aaloe (3)

Katso artikkeli Aaloe Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Aaloe-suvun kasvi

yksisirkkaisia ruusukkeita muodostavia afrikkalaisen Aloë-suvun mehikasveja

Ääntäminen

IPA: /ˈɑːloe/
tavutus: aa‧lo‧e

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aaloe	aaloet
genetiivi	aaloen	aaloeiden aaloeitten
partitiivi	aaloeta	aaloeita
akkusatiivi	aaloe; aaloen	aaloet
sisäpaikallissijat
inessiivi	aaloessa	aaloeissa
elatiivi	aaloesta	aaloeista
illatiivi	aaloeen	aaloeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aaloella	aaloeilla
ablatiivi	aaloelta	aaloeilta
allatiivi	aaloelle	aaloeille
muut sijamuodot
essiivi	aaloena	aaloeina
translatiivi	aaloeksi	aaloeiksi
abessiivi	aaloetta	aaloeitta
instruktiivi	–	aaloein
komitatiivi	–	aaloeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aaloe-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

latinan sanasta aloe, mahdollisesti germaanisten kielten kautta. Latinan sana < kreikka < heprea. Kasvi esiintyy Raamatussa ja siten jo Agricolalla (muodossa aloe).^[1]

Käännökset

1. Aloë-suvun mehikasveja

englanti: aloe
espanja: áloe, aloe m.
latina: aloē f.
ranska: aloès m.

ukraina: алое
venäjä: алоэ
viro: aaloe

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kapinaaloe, lääkeaaloe, piikkiaaloe, rohtoaaloe

Aiheesta muualla

aaloe Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 3)

Viro

Substantiivi

aaloe

aaloe

Viitteet

↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 34–36. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.

[1] Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 34–36. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.

[1]