Katso myös: Lokum
Wikipedia
Katso artikkeli Lokum Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa
 
Lokum

lokum (6)

  1. turkkilaisperäinen tomusokerilla päällystetty hillomainen makeinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlokum/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lokum lokumit
genetiivi lokumin lokumien
lokumeiden
lokumeitten
partitiivi lokumia lokumeita
lokumeja
akkusatiivi lokum;
lokumin
lokumit
sisäpaikallissijat
inessiivi lokumissa lokumeissa
elatiivi lokumista lokumeista
illatiivi lokumiin lokumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lokumilla lokumeilla
ablatiivi lokumilta lokumeilta
allatiivi lokumille lokumeille
muut sijamuodot
essiivi lokumina lokumeina
translatiivi lokumiksi lokumeiksi
abessiivi lokumitta lokumeitta
instruktiivi lokumein
komitatiivi lokumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lokumi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lokum n. (genetiivi lokum, yleensä yksikössä, monikko lokum tai loka)

  1. (kirjakieltä) majapaikka

Etymologia

muokkaa

latinan locum, yks. akk. sanasta locus (”paikka”)