Wikipedia
Katso artikkeli Tajunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tajunta (9-J)[1]

  1. tietoisuus
    Tajunnan ja tajuttomuuden välinen raja.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑjunt̪ɑ/
  • tavutus: ta‧jun‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tajunta tajunnat
genetiivi tajunnan tajuntojen
(tajuntain)
partitiivi tajuntaa tajuntoja
akkusatiivi tajunta;
tajunnan
tajunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi tajunnassa tajunnoissa
elatiivi tajunnasta tajunnoista
illatiivi tajuntaan tajuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tajunnalla tajunnoilla
ablatiivi tajunnalta tajunnoilta
allatiivi tajunnalle tajunnoille
muut sijamuodot
essiivi tajuntana tajuntoina
translatiivi tajunnaksi tajunnoiksi
abessiivi tajunnatta tajunnoitta
instruktiivi tajunnoin
komitatiivi tajuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tajunna-
vahva vartalo tajunta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

taju + -nta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alitajunta, piilotajunta, tajunnanhäiriö, tajunnanlaajentaja, tajunnanmenetys, tajunnansisältö, tajunnantila, tajunnanvirta, tajuntateollisuus

Idiomit

muokkaa
  • tajunnan räjäyttävä kokemus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tajunta Kielitoimiston sanakirjassa
  • tajunta Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J