puhunnos
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhunnos (39)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhunnos | puhunnokset |
genetiivi | puhunnoksen | puhunnosten puhunnoksien |
partitiivi | puhunnosta | puhunnoksia |
akkusatiivi | puhunnos; puhunnoksen |
puhunnokset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhunnoksessa | puhunnoksissa |
elatiivi | puhunnoksesta | puhunnoksista |
illatiivi | puhunnokseen | puhunnoksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhunnoksella | puhunnoksilla |
ablatiivi | puhunnokselta | puhunnoksilta |
allatiivi | puhunnokselle | puhunnoksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhunnoksena | puhunnoksina |
translatiivi | puhunnokseksi | puhunnoksiksi |
abessiivi | puhunnoksetta | puhunnoksitta |
instruktiivi | – | puhunnoksin |
komitatiivi | – | puhunnoksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puhunnokse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puhunnos- |
Etymologia
muokkaajohdos verbistä puhua, [1] nn-aines on ajateltavissa -nt:nn-vartaloisen johdoksen (puhunta) kautta, vrt. luonnos
Aiheesta muualla
muokkaa- puhunnos Tieteen termipankissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 244 Os-johdokset: tyypillisesti teontuloksen nimiä