Wikipedia
Katso artikkeli Sähke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sähke (48)

  1. sähkösanoma, telegrammi; telelaitoksen ja postin sähköisesti välittämä viesti, joka toimitetaan vastaanottajalle kirjoitettuna tai puhelimitse saneltuna
    Aikojen alussa, jo ennen puhelinta, ”sähkeitä” välitettiin lennätinverkossa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsæhkeˣ/
  • tavutus: säh‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sähke sähkeet
genetiivi sähkeen sähkeiden
sähkeitten
partitiivi sähkettä sähkeitä
akkusatiivi sähke;
sähkeen
sähkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi sähkeessä sähkeissä
elatiivi sähkeestä sähkeistä
illatiivi sähkeeseen sähkeisiin
sähkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sähkeellä sähkeillä
ablatiivi sähkeeltä sähkeiltä
allatiivi sähkeelle sähkeille
muut sijamuodot
essiivi sähkeenä sähkeinä
translatiivi sähkeeksi sähkeiksi
abessiivi sähkeettä sähkeittä
instruktiivi sähkein
komitatiivi sähkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sähkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sähket-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

korusähke, onnittelusähke, surunvalittelusähke, sähkemaksut, sähkeosoite, sähketyyli, uutissähke, vastaussähke

Aiheesta muualla

muokkaa

sähke Kielitoimiston sanakirjassa