ahven
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaahven (32)
- (yleisesti) mikä tahansa ahventen heimoon (Percidae) kuuluva ahvenkalojen laji tai sellaisen yksilö
- (yleisesti) mikä tahansa edellisiin kuuluvan ahventen suvun (Perca) laji tai sellaisen yksilö
- (erityisesti) edellisiin kuuluva laji (Perca fluviatilis) tai sen yksilö
- Ahven kutee varhain keväällä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑhʋen/
- tavutus: ah‧ven
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahven | ahvenet |
| genetiivi | ahvenen | ahventen ahvenien |
| partitiivi | ahventa | ahvenia |
| akkusatiivi | ahven; ahvenen |
ahvenet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahvenessa | ahvenissa |
| elatiivi | ahvenesta | ahvenista |
| illatiivi | ahveneen | ahveniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahvenella | ahvenilla |
| ablatiivi | ahvenelta | ahvenilta |
| allatiivi | ahvenelle | ahvenille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahvenena (ahvenna) |
ahvenina |
| translatiivi | ahveneksi | ahveniksi |
| abessiivi | ahvenetta | ahvenitta |
| instruktiivi | – | ahvenin |
| komitatiivi | – | ahvenine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahvene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahven- | |
Etymologia
muokkaa- sanalla on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, mutta sen etymologia on epäselvä. Sille on ehdotettu balttilaista, germaanista ja slaavilaista alkuperää, mutta mitään näistä ei ole yleisesti hyväksytty.[1] Santeri Junttilan mukaan sanaa ei voi johtaa mistään tunnetusta kielestä, vaan se on mahdollisesti laina Itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [2].
Ensimmäisen kerran sanan tiedetään esiintyneen suomen kirjakielessä vuonna 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[3]
Käännökset
muokkaa3. Perca fluviatilis
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (leikkimielinen, murteellinen) affen
Yhdyssanat
muokkaaahvenheinä, ahvenkalat, ahvenruoho, ahvenvita, aurinkoahven, aurinkokoruahven, avainkirjoahven, kelta-ahven, kirjoahven, lasiahven, meriahven, niilinahven, puna-ahven, tupakkasaha-ahven
Yläkäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaahven (gen ahvena, part ahvenat)
Taivutus
muokkaaEtymologia
muokkaa- itämerensuomen-saamen kanta ETY / ahven
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 26. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.