Viima
Katso myös: Wiima, viima |
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Viima (9)
- harvinainen neutraali etunimi
- harvinainen suomalainen sukunimi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːmɑ/
Tavutus muokkaa
- tavutus: Vii‧ma
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
- (etunimi) Wiima
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Viima | Viimat |
genetiivi | Viiman | Viimojen (Viimain) |
partitiivi | Viimaa | Viimoja |
akkusatiivi | Viima; Viiman |
Viimat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Viimassa | Viimoissa |
elatiivi | Viimasta | Viimoista |
illatiivi | Viimaan | Viimoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Viimalla | Viimoilla |
ablatiivi | Viimalta | Viimoilta |
allatiivi | Viimalle | Viimoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Viimana | Viimoina |
translatiivi | Viimaksi | Viimoiksi |
abessiivi | Viimatta | Viimoitta |
instruktiivi | – | Viimoin |
komitatiivi | – | Viimoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Viima- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |