Viima
 |
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaaViima (9)
- harvinainen neutraali etunimi
- harvinainen suomalainen sukunimi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiːmɑ/
Tavutus
muokkaa- tavutus: Vii‧ma
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaa- (etunimi) Wiima
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Viima | Viimat |
| genetiivi | Viiman | Viimojen (Viimain) |
| partitiivi | Viimaa | Viimoja |
| akkusatiivi | Viima; Viiman |
Viimat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Viimassa | Viimoissa |
| elatiivi | Viimasta | Viimoista |
| illatiivi | Viimaan | Viimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Viimalla | Viimoilla |
| ablatiivi | Viimalta | Viimoilta |
| allatiivi | Viimalle | Viimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Viimana | Viimoina |
| translatiivi | Viimaksi | Viimoiksi |
| abessiivi | Viimatta | Viimoitta |
| instruktiivi | – | Viimoin |
| komitatiivi | – | Viimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Viima- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |