SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aallokko (4-A)

  1. yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike
    Järvellä oli eilen kova aallokko, ja veneemme oli vähällä kaatua.
    Vilja aaltoilee tuulessa, koko maisema on yhtä aallokkoa.
  2. (kuvaannollinen) vaihtelu
    Mielialani on jatkuvaa aallokkoa, välillä alamäkeä ja kohta taas jyrkkää ylämäkeä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑːlːokːo/
  • tavutus: aal‧lok‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aallokko aallokot
genetiivi aallokon aallokoiden
aallokoitten
aallokkojen
partitiivi aallokkoa aallokkoja
aallokoita
akkusatiivi aallokko;
aallokon
aallokot
sisäpaikallissijat
inessiivi aallokossa aallokoissa
elatiivi aallokosta aallokoista
illatiivi aallokkoon aallokkoihin
aallokoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aallokolla aallokoilla
ablatiivi aallokolta aallokoilta
allatiivi aallokolle aallokoille
muut sijamuodot
essiivi aallokkona aallokkoina
aallokoina
translatiivi aallokoksi aallokoiksi
abessiivi aallokotta aallokoitta
instruktiivi aallokoin
komitatiivi aallokkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aalloko-
vahva vartalo aallokko-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

myötäaallokko, peräaallokko, ristiaallokko, sivuaallokko, vasta-aallokko

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa