ajokas
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- käyttöön uskottu poro tai hevonen, jota pidetään ajokkina
- Polle oli isännän oma ajokas.
- (kasvitiede) ajokkaiden suvun (Zostera) merikasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑjokɑs/
- tavutus: a‧jo‧kas
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajokas | ajokkaat |
| genetiivi | ajokkaan | ajokkaiden ajokkaitten |
| partitiivi | ajokasta | ajokkaita |
| akkusatiivi | ajokas; ajokkaan |
ajokkaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajokkaassa | ajokkaissa |
| elatiivi | ajokkaasta | ajokkaista |
| illatiivi | ajokkaaseen | ajokkaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajokkaalla | ajokkailla |
| ablatiivi | ajokkaalta | ajokkailta |
| allatiivi | ajokkaalle | ajokkaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajokkaana | ajokkaina |
| translatiivi | ajokkaaksi | ajokkaiksi |
| abessiivi | ajokkaatta | ajokkaitta |
| instruktiivi | – | ajokkain |
| komitatiivi | – | ajokkaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajokkaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ajokas- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ajokas Kielitoimiston sanakirjassa