alaisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
alaisuus (40)
- se, että on alainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑlɑi̯suːs/
- tavutus: a‧lai‧suus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | alaisuus | alaisuudet |
genetiivi | alaisuuden | alaisuuksien |
partitiivi | alaisuutta | alaisuuksia |
akkusatiivi | alaisuus; alaisuuden |
alaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | alaisuudessa | alaisuuksissa |
elatiivi | alaisuudesta | alaisuuksista |
illatiivi | alaisuuteen | alaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | alaisuudella | alaisuuksilla |
ablatiivi | alaisuudelta | alaisuuksilta |
allatiivi | alaisuudelle | alaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | alaisuutena | alaisuuksina |
translatiivi | alaisuudeksi | alaisuuksiksi |
abessiivi | alaisuudetta | alaisuuksitta |
instruktiivi | – | alaisuuksin |
komitatiivi | – | alaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | alaisuude- | |
vahva vartalo | alaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
alaisuut- |
Etymologia muokkaa
sanan alainen vartalosta alais- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on alainen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- alaisuus Kielitoimiston sanakirjassa