Substantiivi

muokkaa
 
[1] Alasin

alasin (33)

  1. sepän takomisen alustana käyttämä raskas metallialusta
  2. (anatomia) yksi korvan kuuloluista, alasinluu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑlɑsin/
  • tavutus: a‧la‧sin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alasin alasimet
genetiivi alasimen alasimien
alasinten
partitiivi alasinta alasimia
akkusatiivi alasin;
alasimen
alasimet
sisäpaikallissijat
inessiivi alasimessa alasimissa
elatiivi alasimesta alasimista
illatiivi alasimeen alasimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi alasimella alasimilla
ablatiivi alasimelta alasimilta
allatiivi alasimelle alasimille
muut sijamuodot
essiivi alasimena
(alasinna)
alasimina
translatiivi alasimeksi alasimiksi
abessiivi alasimetta alasimitta
instruktiivi alasimin
komitatiivi alasimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alasime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
alasin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • olla vasaran ja alasimen välissä – olla painostettuna kahdelta taholta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • alasin Kielitoimiston sanakirjassa
  • alasin Tieteen termipankissa