Substantiivi

muokkaa

albaani (6)

  1. Balkanilta peräisin olevan etnisen ryhmän jäsen, albanialainen
  2. albania, albaanin kieli

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑlbɑːni/
  • tavutus: al‧baa‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi albaani albaanit
genetiivi albaanin albaanien
albaaneiden
albaaneitten
partitiivi albaania albaaneita
albaaneja
akkusatiivi albaani;
albaanin
albaanit
sisäpaikallissijat
inessiivi albaanissa albaaneissa
elatiivi albaanista albaaneista
illatiivi albaaniin albaaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi albaanilla albaaneilla
ablatiivi albaanilta albaaneilta
allatiivi albaanille albaaneille
muut sijamuodot
essiivi albaanina albaaneina
translatiivi albaaniksi albaaneiksi
abessiivi albaanitta albaaneitta
instruktiivi albaanein
komitatiivi albaaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo albaani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • albaani Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

albaani

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta alba
    Onko kukaan nähnyt albaani? Konfirmaatio alkaa kohta.
  2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta alba