Katso myös: Alba

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

alba (9)

  1. jumalanpalveluksessa käytettävä tavallisesti valkea vaate

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑlbɑ/
  • tavutus: al‧ba

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alba albat
genetiivi alban albojen
(albain)
partitiivi albaa alboja
akkusatiivi alba;
alban
albat
sisäpaikallissijat
inessiivi albassa alboissa
elatiivi albasta alboista
illatiivi albaan alboihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alballa alboilla
ablatiivi albalta alboilta
allatiivi alballe alboille
muut sijamuodot
essiivi albana alboina
translatiivi albaksi alboiksi
abessiivi albatta alboitta
instruktiivi alboin
komitatiivi alboine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alba-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan kielen albus ('valkoinen')

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

arkkualba

Aiheesta muualla muokkaa

  • alba Kielitoimiston sanakirjassa
  • alba Tieteen termipankissa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

alba f. (monikko albas)

  1. aamunkoitto
  2. alba

Aiheesta muualla muokkaa

  • alba Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

alba f. (monikko albe) [luo]

  1. aamunkoitto, sarastus

Latina muokkaa

Adjektiivi muokkaa

alba

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta albus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta albus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta albus

Adjektiivi

albā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta albus

Oksitaani muokkaa

Substantiivi muokkaa

alba f.

  1. aamunkoitto, sarastus