sarastus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (myös kuvaannollisesti) aamunkoitto, aamun kajo
- Kesäaamun sarastus ei antanut minun nukkua vaan heräsin ennen kukonlaulua.
- uuden ajan sarastus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑrɑst̪us/
- tavutus: sa‧ras‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sarastus | sarastukset |
genetiivi | sarastuksen | sarastusten sarastuksien |
partitiivi | sarastusta | sarastuksia |
akkusatiivi | sarastus; sarastuksen |
sarastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sarastuksessa | sarastuksissa |
elatiivi | sarastuksesta | sarastuksista |
illatiivi | sarastukseen | sarastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sarastuksella | sarastuksilla |
ablatiivi | sarastukselta | sarastuksilta |
allatiivi | sarastukselle | sarastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sarastuksena | sarastuksina |
translatiivi | sarastukseksi | sarastuksiksi |
abessiivi | sarastuksetta | sarastuksitta |
instruktiivi | – | sarastuksin |
komitatiivi | – | sarastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sarastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sarastus- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sarastus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39