SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huomen (32)

  1. (ylätyyliä, paitsi eräissä taivutusmuodoissa) aamu
    Varron huomenen koittoa.
    Hyvää huomenta!
    toivottaa hyvät huomenet
  2. (ylätyyliä) huominen
    Nuorisossa on isänmaan huomen!
    Meille koittaa vielä parempi huomen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhuo̯men/
  • tavutus: huo‧men

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huomen huomenet
genetiivi huomenen huomenten
huomenien
partitiivi huomenta huomenia
akkusatiivi huomen;
huomenen
huomenet
sisäpaikallissijat
inessiivi huomenessa huomenissa
elatiivi huomenesta huomenista
illatiivi huomeneen huomeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi huomenella huomenilla
ablatiivi huomenelta huomenilta
allatiivi huomenelle huomenille
muut sijamuodot
essiivi huomenena
(huomenna)
huomenina
translatiivi huomeneksi huomeniksi
abessiivi huomenetta huomenitta
instruktiivi huomenin
komitatiivi huomenine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huomene-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huomen-

EtymologiaMuokkaa

Johdos luultavasti ’varjoa, hämyä’ merkinneestä sanasta huoma. Saanut merkityksen ’aamu’ kantasuomalaisena aikana.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

huomenaamu, huomenilta, huomenlahja, ylihuomen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • huomen Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389–390. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.