Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

valkea (15) (komparatiivi valkeampi, superlatiivi valkein) (taivutus[luo])

  1. valkoinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlkeɑ/
  • tavutus: val‧ke‧a

Etymologia muokkaa

kantauralin walkV (V = vokaali)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • valkea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

valkea (15)

  1. tuli
    Saunan pesässä palaa valkea.
    Varo, putosi valkea lattialle!
    sytytettiin rakovalkea
  2. valkoinen väri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valkea valkeat
genetiivi valkean valkeiden
valkeitten
(valkeain)
partitiivi valkeaa
valkeata
valkeita
akkusatiivi valkea;
valkean
valkeat
sisäpaikallissijat
inessiivi valkeassa valkeissa
elatiivi valkeasta valkeista
illatiivi valkeaan valkeisiin
valkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valkealla valkeilla
ablatiivi valkealta valkeilta
allatiivi valkealle valkeille
muut sijamuodot
essiivi valkeana valkeina
translatiivi valkeaksi valkeiksi
abessiivi valkeatta valkeitta
instruktiivi valkein
komitatiivi valkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valkea-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aarnivalkea, aarrevalkea, elovalkea, helavalkea, helkavalkea, kokkovalkea, kulovalkea, liidunvalkea, maidonvalkea, mustavalkea, nokivalkea, pesävalkea, puhtaanvalkea, punavalkea, pärevalkea, rakovalkea, sinivalkea, takkavalkea, vainovalkea, vitivalkea

Aiheesta muualla muokkaa

  • valkea Kielitoimiston sanakirjassa