Substantiivi

muokkaa

valkeus (40)[1]

  1. se, että on valkea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑlkeus/ tai /ˈʋɑlkeu̯s/
  • tavutus: val‧ke‧us / val‧keus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valkeus valkeudet
genetiivi valkeuden valkeuksien
partitiivi valkeutta valkeuksia
akkusatiivi valkeus;
valkeuden
valkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi valkeudessa valkeuksissa
elatiivi valkeudesta valkeuksista
illatiivi valkeuteen valkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valkeudella valkeuksilla
ablatiivi valkeudelta valkeuksilta
allatiivi valkeudelle valkeuksille
muut sijamuodot
essiivi valkeutena valkeuksina
translatiivi valkeudeksi valkeuksiksi
abessiivi valkeudetta valkeuksitta
instruktiivi valkeuksin
komitatiivi valkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valkeude-
vahva vartalo valkeute-
konsonantti-
vartalo
valkeut-

Etymologia

muokkaa

sanan valkea vartalosta valke- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • valkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40