albiino
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaalbiino (2) (komparatiivi albiinompi, superlatiivi albiinoin) (taivutus[luo])
- albinistinen
- Albiinot hiiret ovat melko yleisiä lemmikkejä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑlbiːno/
- tavutus: al‧bii‧no
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- albiino Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaalbiino (2)
- eläin tai ihminen, jolla ei geenimuutosten vuoksi ole pigmenttiä ihollaan
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | albiino | albiinot |
genetiivi | albiinon | albiinojen albiinoiden albiinoitten |
partitiivi | albiinoa | albiinoita albiinoja |
akkusatiivi | albiino; albiinon |
albiinot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | albiinossa | albiinoissa |
elatiivi | albiinosta | albiinoista |
illatiivi | albiinoon | albiinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | albiinolla | albiinoilla |
ablatiivi | albiinolta | albiinoilta |
allatiivi | albiinolle | albiinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | albiinona | albiinoina |
translatiivi | albiinoksi | albiinoiksi |
abessiivi | albiinotta | albiinoitta |
instruktiivi | – | albiinoin |
komitatiivi | – | albiinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | albiino- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |