alkuluku

Katso artikkeli Alkuluku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

alkuluku (1-M)

(matematiikka) yhtä suurempi kokonaisluku, joka on jaollinen vain itsellään ja yhdellä
Viisi pienintä alkulukua ovat 2, 3, 5, 7 ja 11.

Eukleides osoitti että alkulukuja on rajaton määrä.

Ääntäminen

IPA: /ˈɑlkuˌluku/
tavutus: al‧ku‧lu‧ku

Etymologia

yhdyssana sanoista alku ja luku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alkuluku	alkuluvut
genetiivi	alkuluvun	alkulukujen
partitiivi	alkulukua	alkulukuja
akkusatiivi	alkuluku; alkuluvun	alkuluvut
sisäpaikallissijat
inessiivi	alkuluvussa	alkuluvuissa
elatiivi	alkuluvusta	alkuluvuista
illatiivi	alkulukuun	alkulukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alkuluvulla	alkuluvuilla
ablatiivi	alkuluvulta	alkuluvuilta
allatiivi	alkuluvulle	alkuluvuille
muut sijamuodot
essiivi	alkulukuna	alkulukuina
translatiivi	alkuluvuksi	alkuluvuiksi
abessiivi	alkuluvutta	alkuluvuitta
instruktiivi	–	alkuluvuin
komitatiivi	–	alkulukuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	alkuluvu-
vahva vartalo	alkuluku-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. yhtä suurempi kokonaisluku, joka on jaollinen vain itsellään ja yhdellä

englanti: prime number, prime
espanja: número primo
japani: 素数 [sosū]
norja: primtal, primtall
puola: liczba pierwsza f.

ranska: nombre premier m.
ruotsi: primtal
saksa: Primzahl f.
tanska: primtal
venäjä: простое число n.

Liittyvät sanat

alkutekijä, jaoton luku

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

alkuluku Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=alkuluku&oldid=4173831”