Substantiivi

muokkaa

allomorfi (5)

  1. (kielitiede) morfeemi, jonka merkitys on identtinen toisen, eri lailla kirjoitettavan morfeemin kanssa
    Suomen monikon tunnukset -i ja -t ovat toistensa allomorfeja, koska ne kummatkin ilmaisevat samaa asiaa.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi allomorfi allomorfit
genetiivi allomorfin allomorfien
(allomorfein)
partitiivi allomorfia allomorfeja
akkusatiivi allomorfi;
allomorfin
allomorfit
sisäpaikallissijat
inessiivi allomorfissa allomorfeissa
elatiivi allomorfista allomorfeista
illatiivi allomorfiin allomorfeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi allomorfilla allomorfeilla
ablatiivi allomorfilta allomorfeilta
allatiivi allomorfille allomorfeille
muut sijamuodot
essiivi allomorfina allomorfeina
translatiivi allomorfiksi allomorfeiksi
abessiivi allomorfitta allomorfeitta
instruktiivi allomorfein
komitatiivi allomorfeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo allomorfi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa