SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

altto (1-C) (monikko altot)

  1. (musiikki) kuorossa toiseksi korkein ääniala tyypillisessä sopraano-altto-tenori-basso -osituksessa; sopraanoa matalampi ääni, jota laulavat matalaääniset naiset, pojat ja korkeaääniset miehet tai falsettilaulajat
  2. (musiikki) eri soitinryhmissä äänialaltaan toiseksi korkein soitin
    alttoviulu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑlt̪t̪o/
  • tavutus: alt‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi altto altot
genetiivi alton alttojen
partitiivi alttoa alttoja
akkusatiivi altto;
alton
altot
sisäpaikallissijat
inessiivi altossa altoissa
elatiivi altosta altoista
illatiivi alttoon alttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi altolla altoilla
ablatiivi altolta altoilta
allatiivi altolle altoille
muut sijamuodot
essiivi alttona alttoina
translatiivi altoksi altoiksi
abessiivi altotta altoitta
instruktiivi altoin
komitatiivi alttoine-
+ omistusliite

HuomautuksetMuokkaa

altto ei ole oopperassa käytettävä termi

EtymologiaMuokkaa

latinan kielen altus (korkea); korkea suhteessa matalampaan tenoriääneen

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alttohuilu, alttoklarinetti, alttolaulajatar, alttosaksofoni, alttotorvi, alttoviulu, alttoääni, kontra-altto, poika-altto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • altto Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa